Vähän epäilytti nouseeko korvasieniä tänä keväänä ollenkaan, koska meillä päin on ollut aika kylmää. Sateita kuitenkin on riittänyt, joten ainakin kosteutta on maaperässä ollut sienille tarpeeksi. Ja löytyihän sieltä vakiopaikoilta korvasieniä runsaasti. Reilun kokoisiksikin olivat jo ehtineet kasvaa. Aika työ oli ison määrän ryöppäämisessä, mutta saatiinpa taas pakastimeenkin useampi annos ensi talvena herkuteltavaksi.

(4 isoa tai 8 pientä pihviä)

n. 500 g hirven sisäpaistia tai hirvenfileetä
2 dl kuohukermaa
2 keltuaista
suolaa
mustapippuria myllystä
korppujauhoja

voiteluun öljyä tai voisulaa
paistamiseen voita

Leikkaa liha pieniksi kuutioiksi. Soseuta ne kerman ja keltuaisten kanssa kulhossa tasaiseksi sauvasekoittimella. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita massa jääkaappiin vähintään 10 minuutiksi. Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele paistinlasta ja rengasmuotti. Laita lastan päälle muotti ja täytä hirvenliha-massalla. (Voit myös muotoilla pihvit öljytyin käsin. Taikina on löysää, joten käsin muotoillen se voi olla hankalaa.) Nosta pihvi korppujauhoihin. Poista muotti ja levitä jauhoja tasaisesti pihvin ympärille. Jatka samaan tapaan. Paista pihvit pannulla voissa kauniin ruskeaksi ja nosta leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Kypsennä uunin ylätasolla noin 5 minuuttia. Pihvit saavat jäädä hieman punertaviksi sisältä.

Hirvenliha tekee meillä yleensä kauppansa vain käristyksen muodossa tai sitten jauhettuna possun kanssa pihveissä ja lihapullissa. Sunnuntaina tein hirven paistista käristystä, ja loppupalan säästin kokeillakseni tätä Etiketti -lehdessä pari vuotta sitten ollutta wallenberg -reseptiä. Hirvenliha oli näin valmistettuna mehevää eikä kaivannut ollenkaan rasvaisempaa possua joukkoonsa. Wallenbergien lisukkeeksi tein rakuunaperunoita sekä suppilovahveromuhennosta. Vähärasvaista (=kuivempaa) lihaa pelkäävälle lihansyöjälle annos maistui sen verran hyvin, että näitä pihvejä on lupa tehdä toistekin.

Parsa:

500 g vihreää parsaa

n. 2 l vettä

n. 1 rkl suolaa

1 - 2 palaa sokeria

Leikkaa parsojen tyvestä kuivahtanut osa pois. Kuori parsat ohuelti nupuista alaspäin, jos parsat ovat paksukuorisia. Laita parsat suolalla ja sokerilla maustettuun kiehuvaan veteen kiehumaan. Jätä nuput vesirajan yläpuolelle. Kypsennä parsojen paksuudesta riippuen 2 - 6 minuuttia. Nosta kypsät parsat vedestä esim. keittiöliinan päälle valumaan.

Uppomunat:

4 kananmunaa

n. 2 l vettä

1 dl väkiviinaetikkaa

Riko valmiiksi jokainen kananmuna omaan kuppiin tai lasiin. Kuumenna vesi laakeassa kattilassa lähes kiehuvaksi. Lisää etikka. Älä päästä vettä kiehumaan, vaan anna sen vain hiljalleen kuplia. Valuta munat varovasti yksitellen kuplivaan veteen, korkeintaan kaksi munaa kerrallaan. Pyöräytä vettä lusikalla, jottei munat tartu kattilan pohjaan kiinni. Kypsennä 2 - 4 minuuttia, kunnes valkuainen on hyytynyt, mutta keltuainen jää valuvaksi. Nosta munat reikäkauhalla lautaselle.

Lime-voisulakastike:

n. 50 g voita

1 limen raastettu kuori ja puristettu mehu

ripaus suolaa

ripaus jauhettua valkopippuria

Raasta hyvin pestystä limestä kuori, ja puserra mehu. Sulata kasarissa voi. Nosta kasari liedeltä ja lisää limen kuoriraaste sekä mehu. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Parsasesongista otetaan meillä kaikki ilo irti, ja niinpä eilenkin vihreää parsaa keitettiin nippu. Tällä kertaa parsa sai seurakseen limettisen voisulan sekä uppomunia. Uppomunia olen keittänyt vain kerran aikaisemmin muutama vuosi sitten, mutta hyvin nekin onnistuivat.

Paahdettu parsa:

1 kg vihreää parsaa

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

Leikkaa parsoista kuiva kanta pois ja asettele parsat vierekkäin laakealle uunipannulle. Pirskottele parsojen päälle oliiviöljyä ja ripottele pinnalle suolaa sekä mustapippuria. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 15 - 20 minuuttia.

Limekastike:

1 prk Creme Fraichea

1 dl kevytmajoneesia

1 limen raastettu kuori

1/2 - 1 limen puristettu mehu

ripaus suolaa

ripaus sokeria

ripaus valkopippuria

Sekoita keskenään Creme Fraiche ja majoneesi. Lisää limen kuori sekä maun mukaan mehua. Mausta kastike suolalla, sokerilla sekä valkopippurilla. Anna makujen tasaantua viileässä ennen tarjoilua.

Parsakausi on taas parhaimmillaan, ja useampaan kertaan vihreää ja valkoista parsaa onkin tullut jo laitettua. Hollandaise ja Bearnaise -kastikkeet ovat niin tuhteja, ettei niitä viitsi kevään mittaan montaa kertaa valmistaa, vaikka ovatkin parhaat lisukkeet parsalle. Välillä pitää kehitellä jotain kevyempääkin, ja viimeksi tein parsan seuraksi raikkaan sitruksisen kylmän kastikkeen. Kastike sopii varmasti myös muille ruuille, varsinkin kalalle. Parsa-aterian kanssa nautittiin kuivaa ja sitruksista Leth Duett Riesling & Veltliner -valkoviiniä, jota hyllyn reunalla suositeltiin parsan seuraksi.

1 kg eläviä sinisimpukoita

nokare voita

1 pieni sipuli

2 valkosipulin kynttä

2 dl kuivaa valkoviiniä

ripaus suolaa

ripaus jauhettua valkopippuria

timjamia

1 dl kuohukermaa

Harjaa ja huuhtele simpukat juoksevan veden alla. Heitä pois ne simpukat, jotka eivät kuorta napauttaessa sulkeudu, tai joiden kuori on rikkinäinen. Poista juuri ennen keittämistä simpukan reunassa mahdollisesti oleva parta. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Sulata tilavassa paksupohjaisessa kattilassa voi ja kuullota sipulisilppu pehmeäksi. Lisää valkoviini ja mausteet, kiehauta. Lisää simpukat ja peitä kattila kannella. Ravista tai pöyhi simpukoita varovasti.  Anna kiehua 3 -5 minuuttia, kunnes simpukat avautuvat ja ovat kypsiä. Älä ylikypsennä, jottei simpukat sitkisty. Nosta simpukat reikäkauhalla lautasille. Heitä pois simpukat, jotka eivät ole auenneet. Lisää keitinliemeen (siivilöi halutessasi) kerma ja keitä lientä hetki kasaan. Kaada liemi simpukoiden päälle ja tarjoile hyvän patongin kera.

Tuoreita sinisimpukoita on tehnyt mieli kokeilla jo pitkän aikaa, mutta uskallus uuden raaka-aineen kokeiluun ei ole riittänyt. Kilon pussi simpukoita ei kuitenkaan ihan hirvittävästi maksa, joten vihdoinkin tuli simpukoita ostettua. Ja yllättävän helppoa ja nopeaa simpukat olikin valmistaa. Simpukat liemineen maistuivat sen verran maukkaalle, että pitää tehdä useamminkin.

Fasaanit ovat taas talven jälkeen ilmestyneet pihapiiriimme tepastelemaan, ja hauskahan niitäkin on katsella, varsinkin koreasulkaisia kukkoja. Hieman harmia fasaanit kuitenkin aiheuttavat puutarhan puolella, kun ne ovat kovia kuoputtamaan maata. Tämän tästä on pensaiden juurilta mullat nurmikolla ja välillä ne viskovat kasvimaan reunakiviäkin pois paikoiltaan. Toistaiseksi ollaan silti vielä samalle pihalle mahduttu, vaikka Rymy onkin hieman toista mieltä. Aikamoiset huudot sai tämäkin kukko osakseen, kun se tuli pihalla käydessä vastaan.

erilaisia salaatteja (esim. jäävuori, frisee, tammenlehti...)

kurkkua

erivärisiä kirsikkatomaatteja

eri värisiä paprikoita

tummia viinirypäleitä

punasipulia

Soignon maxi format vuohenmaitojuustoa

Paistamiseen:

oliiviöljyä

Päälle:

Provencen yrttiseosta

mustapippuria

Kastikkeeksi:

Rajamäen tummaa balsamikastiketta

Revi salaatit ja paloittele kasvikset. Kokoa salaattiainekset tarjoilulautasille. Leikkaa vuohenjuustosta noin sentin paksuisia viipaleita, ja paista viipaleet oliiviöljyssä esim. lettupannulla molemmin puolin kauniin värisiksi. Asettele salaattien päälle paistetut vuohenjuustoviipaleet ja ripottele salaattien päälle hieman yrttiseosta ja rouhi pinnalle mustapippuria. Tarjoile salaatit balsamikastikkeen kera.

Pääsiäisenä syötiin vain yhtenä päivänä hieman pidemmän kaavan mukaan. Alkuruokana oli vuohenjuustosalaatit, ja ensimmäistä kertaa kokeilin myös vuohenjuuston paistamista. Paistaminen onnistui hyvin ensikertalaiseksi. Juuston kääntämisessä ja lautaselle nostamisessa vain on omat haasteensa, kun juusto lämmetessään pehmenee hankalasti käsiteltäväksi, mutta ihan ehjinä ja nätteinä sain viipaleet kuitenkin pysymään. Pääruokana syötiin pitkästä aikaa kermaisia valkosipuliperunoita lohiperhosten kera. Lisukkeena paistettua paprikaa ja sipulia mm. balsamietikalla maustettuna sekä höyrytettyä parsakaalia. Oluesta en oikein muuten välitä, mutta välillä se maistuu viinin sijaan ruokajuomana. Nyt meillä oli pääsiäisruoan kanssa Tuborgin lime cut olutta, joka olikin raikkaan makuista ja sopi hyvin varsinkin pääruoalle.

Pohja:

400 g Digestive -keksejä

130 g voita

Täyte:

215 g Deluxe tyrnihyytelöä (Lidl)

200 g Valio Viola appelsiinituorejuustoa

3 dl turkkilaista jogurttia

1 prk Flora Vispiä

1 prk kondensoitua maitoa

6 liivatelehteä

1/2 sitruunan mehu

Kiille:

3 dl Riitan Herkun tyrni-appelsiinimehua

1 1/2 dl hyytelösokeria

Koristeeksi:

säilykemandariinilohkoja

vihreitä kirsikoita

Murskaa keksit hienoksi ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Painele keksi-voiseos irtopohjavuoan pohjalle. Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon tyrnihyytelö, tuorejuusto, jogurtti sekä kondensoitu maito. Kiehauta sitruunamehu ja liuota joukkoon yksitellen ylimääräisestä vedestä puserretut liivatteet. Kaada liivateseos ohuena nauhana kerma-tuorejuustoseoksen joukkoon koko ajan sekoittaen. Kaada seos vuokaan keksipohjan päälle ja tasoita pinta. Anna kakun hyytyä jääkaapissa. Kiehauta kiillettä varten tyrni-appelsiinimehu. Sekoita joukkoon hyytelösokeri ja kiehauta uudelleen. Anna kiilteen jäähtyä hetki ja lusikoi sitten varovasti hyytyneen kakun päälle. Koristele mandariinilohkoilla ja kirsikoilla, ja anna kakun vielä hyytyä jonkin aikaa jääkaapissa. Poista kakku varovasti vuoastaan.

Pääsiäispöydästä löytyi myös makea hyytelökakku, jossa maistui tyrni ja appelsiini. Kakussa piti maistua myös vanilja, mutta muutama päivä jälkeen päin huomasin, että kakkuun tarkoitettu vaniljarahka olikin edelleen jääkaapissa ja kakkuun tuli laitettua turkkilaista jogurttia. Tein tyrni-appelsiinikakun samaan aikaan kasviskakun kanssa, ja jotenkin vaniljarahkan olemassa olo vain unohtui, ja molempiin kakkuihin tuli käytettyä jogurttia. Unohdus ei kuitenkaan haitannut lopputulosta. Aluksi kakkuun piti tulla päälle pelkkä kiille, mutta tuo käyttämäni tyrni-appelsiinimehu oli liian hailean väristä, ja täyte näkyi ikävästi kiilteen läpi. Siksi koristelin kakun vielä mandariineilla ja kirsikoilla, ja hyvänä lisänä ne vain kakkuun olivat. Kiille tietysti voisi olla niiden päälläkin...