Fasaanit ovat taas talven jälkeen ilmestyneet pihapiiriimme tepastelemaan, ja hauskahan niitäkin on katsella, varsinkin koreasulkaisia kukkoja. Hieman harmia fasaanit kuitenkin aiheuttavat puutarhan puolella, kun ne ovat kovia kuoputtamaan maata. Tämän tästä on pensaiden juurilta mullat nurmikolla ja välillä ne viskovat kasvimaan reunakiviäkin pois paikoiltaan. Toistaiseksi ollaan silti vielä samalle pihalle mahduttu, vaikka Rymy onkin hieman toista mieltä. Aikamoiset huudot sai tämäkin kukko osakseen, kun se tuli pihalla käydessä vastaan.

Tietokoneella ollessani näin syrjäsilmällä ikkunasta jotain pihalla vilahtavan ja putoavan maahan, tömähdyskin kuului sisälle saakka. En kuitenkaan mitään erikoista pihamaalla nähnyt, kun tarkemmin ikkunasta ulos katsoin. Hetken päästä näin oravan kiipeilevän männyn runkoa ylös ja alas, ja lähdin ulos kuvaamaan oravaa pitkästä aikaa.

En sitten ollutkaan ihan omiani nähnyt ja kuullut, vaan olihan siellä jotain pudonnut. Orava oli napsaissut toisen ison lintupöntön ripustusnarun poikki ja pönttö oli tipahtanut korkealta männystä maahan ja hajonnut. Orava on tainnut olla pesää tekemässä, koska pöntön pohjalla oli jo paljon sammalta. Täytyy tänään korjata pönttö ja ripustaa uudelleen puuhun. Vahingosta viisastuneena pitää vain tällä kertaa käyttää jotain oravan kestävää menetelmää. Toivottavasti orava uskaltautuu vielä palaamaan takaisin pönttöön jatkamaan pesän rakentamista. Pikkaisen säikähtäneeltä vaikutti...

Kevät etenee hyvää vauhtia, ja lintujen kevätmuuttokin on jo alkanut. Viikonlopun aikana näkyi paljon mm. joutsenia.

Useilla pelloilla oli eilenkin joutsenia levähtämässä ja ruokailemassa. Tällä pellolla oli parikymmentä laulujoutsenta, ja olipa muutama töyhtöhyyppäkin mukaan mahtunut. Västäräkkikin on jo lähitienoilla nähty, joten kesää kohti mennään aika vauhdilla.

Oravien lisäksi talitintit ja sinitiaiset ovat yleisimpiä ruokailijoita lintulaudallamme. Eilen vilkaistessani keittiön ikkunasta ulos, lintulaudalla oli kuitenkin syömässä herra punatulkku. Kiisselin keitto keskeytyi siihen paikkaan. Sillä välin, kun vaihdoin kameraan sopivamman putken ja sain ulkovaatetta päälle, punatulkku oli tietenkin jo siirtynyt lintulaudalta korkealle koivun latvaan, ja kunnon kuville sai heittää hyvästit. Koivun oksalla herra pidemmän aikaa lauleskeli, ja jonkin ajan päästä rouva punatulkku lensikin paikalle. Siitä sitten jatkoivat yhdessä matkaa. Punatulkkuja näkee täällä päin jostain syystä enää tosi harvoin. Ennen vanhaan ne olivat tuttu näky lintulaudalla, ja niitä oli aina useampi. Nyt hyvä, jos yhden tai kaksi näkee kerran talvessa. Toivottavasti pariskunta poikkeaa toistekin. Auringonkukan siemeniä sekä talipalloja riittäisi hyvin niillekin kahdella ruokintapaikallamme.

Vihdoinkin järven jää jo kantaa, ja saatiin eilen verkot veteen. Muutama viikko sentään tänäkin talvena ehditään vielä verkoilla käymään. Viime talvenahan verkot saatiin laitettua jo 4.12. ja pois taidettiin hakea 11.4. Paljon lyhyempi kalastuskausi siis tiedossa, mutta toivottavasti kala liikkuu hyvin ja käy pyydykseen. Kuuden verkon verkkolinja on jälleen perinteisesti käytössä, joten jotain saalista sillä määrällä jo pitäisi saada. Toivottavasti vielä ehditään saamaan mateitakin, vaikka madekausi alkaa olla lopuillaan. Hauki ja siikakin taas ruokapöydässä maistuisi, kun viime ajat on syöty vain kaupan lohta.

En ole aiemmin nähnyt sateenkaarta tähän aikaan vuodesta. Tänään sellainen kuitenkin ilmestyi taivaalle, kun välillä ropisi vettä ja välillä pilkisteli aurinko. Talviaikaanhan yleensä näkyy enemmän sateenkaaren kaltaisia haloilmiöitä. Kelit eivät kuitenkaan vielä kovin talviset ole, vaan paremminkin syksyiset, joten ei sateenkaarenkaan näkyminen kai mikään suuri ihme ole.

Tänä syksynä luonnon antimia on ollut tarjolla yllin kyllin, ja meillä alkaakin jo olla paljon kaikenlaista herkkua säilöttynä myöhempää käyttöä varten. Eilen kävin vielä rämpimässä suolla karpaloita keräämässä, ja hyvän ämpärillisen niitä sainkin pakastettavaksi, vaikka kovan työn takana olivatkin. Karpaloita on huomattavasti hitaampi kerätä kuin muita marjoja, ja kerääminen käy selän ja jalkojen päälle. Onneksi sattui kuitenkin olemaan lämmin päivä, vaikka on karpaloita joskus tullut kerättyä räntäsateessakin sormet kohmeessa. Nyt saakin sitten hamstraus jo hiljalleen riittää tältä erää. Ainoastaan suppilovahveroita tulee varmaan enää poimittua lähitienoilta heti käytettäväksi.

Syksyn tullen oravatkin ovat taas lähimetsästä siirtyneet enemmän pihapiirin puolelle, ja päivittäin niitä vilistelee milloin missäkin päin pihaa.

Tämä pörröhäntä vieraili meillä eilen, mutta ei ollut vieras Rymylle mieluisa...

Rymyn mielestä orava oli liian röyhkeä, kun se kiipesi kriikunapuuhun syömään kriikunoita. Kriikunat, kun on Rymyn suurta herkkua. Rymyn haukkuessa sisällä vastalauseitaan, orava nautiskeli yhden kriikunan puun oksalla istuen ennen kuin jatkoi taas matkaansa.