Monivuotiset kesäkukat, mm. pelargoniat ja pasuunakukat, ovat jälleen olleet talvehtimassa pihamökissä. Viime viikon loppupuolella lakkasin vihdoin hillitsemästä multasormien kutinaa, ja aloitin kukkien keväthoidon. Vaihdoin kukille uutta multaa ja lannoittelin Biolanin Luonnonlannoitteella eli kanankakalla + merilevällä. Pasuunoille vaihdoin pintamullan ja lannoitetta annoin reilusti. Osan pasuunoista myös typistin ja sain taas uusia "kapuloita" istutettavaksi.

Pelargoniat leikkasin aika mataliksi, jotta niistä tulisi mahdollisimman tuuheita. Leikatuista oksista sain pistokkaita, jotka istutin pieniin ruukkuihin taimimultaan.

Pistokkaita tuli runsaasti. Osa pistokkaista pääsi minikasvihuoneen suojiin, loput saivat suojikseen kirkkaat muovipussit. Toivottavasti pistokkaista mahdollisimman moni juurtuisi ja alkaisi kasvamaan. Olisi hienoa saada paljon pelargoniaruukkuja pihalle kesäksi. Ja vaikka kaikki pistokkaat onnistuisivat, aion silti vielä ostaakin pari pelargoniaa. Ainakin vitivalkoinen pelargonia on pakko saada. Ja muutama vuosi sitten en edes pahemmin pelargonioista välittänyt... Nyt on pelargoniainnostus huipussaan!

Viime keväänä KodinKukilta tilaamani Jiaogulan eli kuolemattomuuskasvi selvisi myös ilokseni talvesta. Talveksi se lakastui, mutta nyt jo tekee kovasti uutta versoa ja pisimmät versot ovat ehtineet kiivetä jo tukikartion huipulle ja takaisin alas. Kokeeksi otin tästäkin pari juuriversoa omaan ruukkunsa. Jos vaikka saisin toisen Jiaogulanin amppeliin kasvamaan. Lehdet ovat tässä köynnöksessä kauniita ja kaiken lisäksi syötäviä. Myös samasta paikasta tilattu amppelivaula on talven jäljiltä hengissä, vaikkakin aika hentoja versoja vasta on näkyvillä. Mutta ehkä kasvu siitä vielä voimistuu...

Siemenestä kasvatettu granaattiomena kasvoi aluksi olohuoneen kukkapöydällä kesät talvet. Viime kesänä vein sen ruukussaan ulos kasvamaan, ja talveksi rungollinen pikkupuu pääsi muiden sisällä talvehtijoiden mukana mökkiin. Lehdet tippuivat talveksi pois, niinkuin se olohuoneessakin aina teki, mutta nopeasti se taas kasvatti uudet lehdet, kun aloitin kastelun. Granaattiomenan oksia leikkasin myös jonkin verran mullanvaihdon yhteydessä, jotta latvuksesta kasvaisi oikein tuuhea. Kun vanhat kasvit on nyt hoidettu, seuraavaksi onkin aika kylvää esikasvatettavat siemenet...

Tänään huomasin aamulenkillä ensimmäiset leskenlehdet. Lunta on kuitenkin vielä aika paljon, joten pihatöihin ei vielä vähään aikaan pääse. Sora-alueet jo kuitenkin ovat paljaat ja pari pientä nurmikkotilkkuakin on näkyvissä. Työntäyteinen kevät ja kesä on tiedossa, kun vielä noita myrskyn aiheuttamia hommiakin riittää, vaikka koko talvi onkin mennyt puusavotalla. Jännittää myös mitä tuolta hangen alta paljastuu. Onko myyrät käyneet talven aikana kylässä, mitä mahdottoman sateinen syksy sai aikaiseksi meidän savisessa maaperässä... Kasvimaalla pitäisi vanha mansikkatilkku poistaa, ja tehdä uuteen paikkaan uusi, maa-artisokkapenkki pitäisi uusia... Istutuksien laajennus- ja parannusideoita olisi useampi. Rakennukset kaipaisivat uutta maalipintaa... Ei taida yksi kesä kuitenkaan riittää kaiken toteuttamiseen.

...jo selvästi mennään, kun minäkin eilen kaupasta lähdin aikamoisen siemenpussinivaskan kanssa pois. 40 pussillista erilaisia siemeniä valikoitui tällä kertaa mukaan. Kuten kuvasta näkyy, suurin osa siemenistä on syötävää laatua. Tulee olemaan taas pienoinen työ, että saa kaikki kasvimaalle sopimaan. Niin montaa lajia pitää taas päästä kokeilemaan ja kasvattamaan. Suurin osa on vanhoja tuttuja, joita aina pitää kasvimaalta löytyä, mutta löytyi sieltä siemenhyllystä uusiakin kiinnostavia lajikkeita testattavaksi, esim. vihannesportulakka, härkäpapu, bataviasalaatti sekä punertava kyssäkaali. Avomaankurkun taimiakaan en ole aiemmin itse kasvattanut, vaan olen aina ostanut taimet. Nyt ajattelin kokeilla, miten hyvin kasvatus onnistuu siemenistä.

Kesäkukkiakin pitää tietenkin siemenistä kasvattaa. Osa päätyy kasvimaalle antamaan väriä ja osa pääsee ruukkuihin. Kaikkien kesäkukkien siemeniä ei enää tarvitse kuitenkaan ostaa, kun kerään aina joitain siemeniä talteen seuraavaa vuotta varten.

Auringonkukkia kasvoi jälleen kerran niin ruukuissa kuin kasvimaallakin. Niitä pitää aina olla paljon. Niistä on iloa niin ihmisille kuin linnuillekin.

Hallin katostolpan juurelle kylvin isoon ruukkuun matalaa auringonkukkaa viiniköynnöksen kaveriksi. Viiniköynnös sai kiivetä tolppaa pitkin. Hyvin se innostuikin kasvamaan, ja sain köynnöksen lehdistä ainekset maukkaisiin viininlehtikääryleisiin.

Pensasruusujen lisäksi meillä kasvaa muutamia jalompiakin ruusuja. Ruusuköynnös kiipeilee säleikössä huvimajan vieressä.

Tämän punakukkaisen ruusun sain keväällä Viherpeukaloilta kaupan päälliseksi. Istutin sen ruukkuun, koska halusin talvettaa sen maakellarissa, eikä meidän savisessa maaperässä jalommat ruusut tahdo oikein viihtyäkään.

Meitä jo monet vuodet ihastuttanut runkoruusu jaksoi jälleen kerran kukkia runsaasti. Kukinnan jälkeen, kun oksia typistää, niin jonkin ajan päästä ruusu tekee uudet kukat. Niinpä kesällä saimme nauttia useammastakin kukintakerrasta. Runkoruusun epäilisin olevan Dame de Coeur.

Keväällä tilasin Kodin Kukilta erilaisia taimia ja muun muassa kolmeväristä miljoonakelloa. Pikkuruisesta taimesta kasvoi kesän mittaan kauniisti kukkiva ruukkukukka leikkimökin kaiteelle.

Talvettamani punaiset pelargoniat olivat mahtavia. Kukintaa riitti siihen asti, kun syksyllä taas vein ruukut mökkiin talveksi. Toivottavasti pelargoniat jaksavat jälleen sinnitellä läpi talven, ja saisi taas ensi kesäksi niiden kukkaloistoa.

Ukonkelloissa oli tällä kertaa päävärinä valkoinen, mutta jokunen violettikin joukosta löytyi. Jännä kukka, kun ei koskaan tiedä kumman värisenä minäkin kesänä kukkivat. Ukonkello on todella kova leviämään. Siksi olen istuttanut sen mökin päätyyn kriikunoiden juurelle sora-alueen ympäröimäksi. Siitä huolimatta siemenet aina kantautuvat ties minne, ja pieniä taimenalkuja löytyy sieltä täältä...

Pallohortensiakin kukki vihdoin ja viimein, ja komeasti kukkikin. Olin jo melkein luopunut toivosta, ja harkitsin jo paikan vaihtoa. Nyt pallohortensia saa kuitenkin jatkaa kasvamistaan vanhalla paikallaan.

Syyshortensian kukinnot punastuivat syksyä kohden.

Samoin villiviinin lehdet punastuivat ja saivat hienon ruskavärin.

Tyrnipensaatkin alkavat pikkuhiljaa tuottaa satoa.

Siperialaisia karhunvadelmiakin joka vuosi jonkun verran tulee. Nyt saatiin marjoja esim. vaniljapannacotan kera nautittavaksi.

Japaninruusukvitteni tekee pieniä ja kovia hedelmiä. Maultaan hedelmät ovat aika happamia, mutta aromikkaita. Ne käyvät hyvin esim. hyytelöiden, hillojen sekä mehujen valmistamiseen. Tällä kertaa kvittenit päätyivät meillä likööriksi.

Erilaiset kärhöt kukkivat taas pitkin kesää ympäri pihapiiriä. Upeimpia ovat isokukkaiset jalokärhöt.

Violetit peurankellot kukkivat kivikkomaassa.

Sormivaleangervo innostui kolmantena kesänään jo kukkimaankin. Hieno ja koristeellinen se on myös ilman kukintoja. Lehdet ovat isot ja vahvat. Meillä sormivaleangervo kasvaa hevoskastanjan alla, ja kastanjan pariksi se sopiikin mainiosti, kun lehdet ovat hyvin samankaltaiset.

Verikurjenpolvi tuntuu olevan kova leviämään, mutta on ainakin vielä toistaiseksi pysynyt kurissa kivikkomaassa.

Pionipenkki oli täydessä kukassa juuri ennen juhannusta. Upeat kukat, mutta harmillisen lyhyen aikaa aina kukkivat.

Tällä kertaa parissa amppelissa kasvoi kesällä punaista ja valkoista miljoonakelloa sekaisin. Lobeliat pääsivät peltiämpäriin ja -kastelukannuun. Veripasuuna viihtyi koko kesän grillikatoksen vieressä. Etualalla oleva ananaskirsikkakin tuosta vielä isommaksi kasvoi. Toinen ananaskirsikka kasvoi kasvihuoneessa, ja satoakin pääsi hieman maistelemaan.

Talon edustalla kukkivat uudessa istutuksessa ruusuangervot kilpaa ruukkukukkien kanssa.

Talon edustalla kukkivat eriväriset pelargoniat. Pelargoniat ostin jo edelliskesänä, mutta sain ne mökissä talvetettua. Keväällä lisäsin niille uutta multaa sekä reilusti kanankakkaa. Kukinta oli todella runsasta koko kesän.

Verbenaa eli rautayrttiä meillä on nyt ollut ruukuissa kahtena kesänä. Siitä on tullut yksi kesäkukkasuosikkini. Kukat ovat hienon värikkäitä ja saatavilla on useampaa eri väriä. Verbena kestää hyvin paahteessa eikä tunnu kärsivän vesisateestakaan.

Malvaa kylvin kasvimaalle, ja rehevän kasvuston se tekikin.

Kukat olivat vaaleanpunaisia sekä valkoisia.

Malvapenkistä riitti hyvin maljakkoonkin mm. pionien kanssa.

Edelliskesänä istutettu neilikkaruusu kukki runsaasti myöhäiseen syksyyn saakka pienestä koostaan huolimatta. Kukat ovat kauniin punaiset ja neilikkamaiset.

Myrskyn jälkiä on siivottu viime päivinä aamuvarhaisesta yömyöhään. Rankkaa hommaa, mutta pihassa aletaan olla jo voiton puolella. Etupihalta on jo kuuset siivottu pois, ja pääsee taas autollakin muualta kuin mökin kautta. Purua vain on vielä soralla moottorisahan jäljiltä. Nurmikkoalueet haravoin tiistaina, kun isoja männyn ja koivun oksia oli kaikkialla. Golfpallokin oli jostain nurmikolle lennähtänyt, vaikkei tietääkseni golfkenttää ihan lähellä ole...

Talon takaa on saatu rungot ja suurin osa havuista jo pois. Lukematon määrä isoja peräkärryllisiä onkin jo ajettu pihasta muualle. Vielä jokunen pieni kasa odottelee pois siivoamista ja ajamista, mutta enää ei onneksi tule kuin yksi kärryllinen. Isompi työ on vielä edessä klapipinon purkamisessa ja pois siirtämisessä. Klapipino oli kolmen kuusen väliin tuettuna, mutta enää ei pysy kunnolla kasassa, kun tuet lähti ympäriltä.

Kaivinkone tulee keväällä poistamaan kannot. Pitää vain pyykkiteline poistaa talon päädystä siksi aikaa, että koneella pääsee talon taakse. Maakellarin päältä pitää keväällä hieman täyttää kuusen tekemää monttua ja paikata vuorenkilpi-istutusta. Talon taakse tuleekin nyt runsaasti uutta tilaa, kunhan saadaan kannot ja klapit tieltä pois. Se tietää lisää istutustilaa, ja ideoita onkin jo alkanut versoa mielessä.

Mökin sivussa oleva piiitkä ja kooorkea halkopino pitää seuraavaksi uudelleen peittää. Vaikka pellit olivatkin puissa kiinnitettyinä, eivät ne kuitenkaan myrskyn riepotusta kestäneet.

Hallin sivuun on jo kertynyt aika pino puuta. Nekin teettävät vielä jatkossa töitä. Tukkipuiden kanssa mennään jossain vaiheessa sahalle, muut pilkotaan klapeiksi. Lisääkin on vielä tukki- ja klapipuuta tulossa. Vanhempien metsästä myrsky kaatoi lähemmäs sata puuta. Nekin pitää vielä käydä korjaamassa pois.

Mökin puolella tonttimme rajoittuu kaupungin metsään, ja sielläkin on paljon tuulikaatoja. Kaupungilta saimme luvan puiden pois korjaamiseen, koska muuten ne olisivat vain jääneet sinne lahoamaan. Hyvä olikin, että saimme luvan, koska nyt puut haittaavat metsässä lenkkeilyä Rymyn kanssa. Metsäpolku on monesta kohdasta tukossa kaatuneiden puiden vuoksi. Lisäksi osa puista on vielä osittain pystyssä muita puita vasten, joten vaarallistakin siellä on nyt liikkua.

Loppukesästä meille tuli piha-apulainen, miehen silmäterä, 60-luvun lopulla valmistunut Nuffield, tuttavallisemmin Nuffi/Nuhvi. Vaikka traktori onkin pieni ja iäkäs, osoitti se jo tarpeellisuutensa. Puiden pois siirtämisessä on säästynyt paljon käsivoimia. Pihan lumitöissäkin voittaa kolan, vaikkei tänä talvena paljon ole vielä päässyt testaamaan.

Myrskyn aiheuttamat tuhot eivät jääneetkään siihen, miltä Tapaninpäivänä näytti. Tiistai-iltana myrskyn jälkiä siivotessani puhuri jälleen yltyi voimakkaaksi. Keräsin talon takana kaatuneiden puiden havuja pois, kun huomioni kiinnittyi kuuseen, joka kasvoi kaikkein lähimpänä taloa, reilun metrin päässä talon kulmasta. Puu huojui tuulessa juuriaan myöten. Puun ympärillä oleva sorakin aina aaltoili puun liikkuessa. Samoin teki myöskin toinen kuusi seuraavaksi lähinnä taloa. Siivoukset loppuivat aika nopeaan siltä päivältä, kun ei puiden lähellä ollut turvallista olla. Puille ei myöskään voinut mitään alkaa tekemään myrskytuulessa ja vielä yötä vasten. Piti vain toivoa parasta ja pelätä pahinta. Yö oli aika uneton, kun tiesi kahden puun keinuvan juurillaan talon vieressä. Tuuli onneksi kuitenkin yön aikana tyyntyi, ja ihmeen kaupalla puutkin pysyivät pystyssä.

Aamulla soitettiin ensimmäiseksi naapurikaupungissa olevaan nosturifirmaan, ja onnistuimme saamaan samalle päivälle nosturin, vaikka heilläkin kiirettä oli myrskyn vuoksi. Ennen nosturin tuloa mies kiipesi molempiin kuusiin ja sitoi liinat runkoihin valmiiksi.

Kun nosturi oli paikalla, laitettiin liinan toinen pää nosturin koukkuun. Nosturikuski piti kuusta pystyssä, kun mies sahasi runkon alhaalta poikki. Sitten kuusi nostettiin talon yli etupihalle talon ja hallin väliin. Isompi kuusi painoi nosturin mukaan 3 tonnia.

Toinen kuusi oli hieman pienempi, ja sieltä sekin talon takaa saatiin ilmojen halki laskettua etupihalle. Nosturin avulla kuusten poisto sujui hienosti ja nopeasti ilman lisähaavereita. Ainoa haaveri oli sattunut sisällä... Rymyllä on aina tapana katsella ulos olohuoneen isoista ikkunoista. Oli tainnut raukka pelästyä, kun yhtäkkiä kaksi isoa puuta humpsahti ikkunan eteen. Sisältä nimittäin löytyi operaation jälkeen haiseva läjä, eikä pojalla ole ollut tapana sisälle asioitaan tehdä, vaikka olisi kovakin hätä.

Myrsky aiheutti mahdottoman ison ylimääräisen työn, mutta rahallista tappiota ei tullut. Kiitos hyvän vakuutusyhtiön! Tiistaina tehtiin netin kautta ilmoitus vahingoista, ja jo heti seuraavana päivänä soittivat. Kotivakuutuksemme korvaa saunan sekä myöskin nosturin avulla tehdyn puiden poiston. Korvausrahat ovat jo maksussa. Hyvää ja nopeaa toimintaa! Turhaan eivät mainosta:"Don´t you worry 'bout a thing...".

Kova myrsky on koetellut eilisillasta saakka, ja jälki on sen mukaista!

Pienestä pihasaunasta tuli kertaheitolla tasakattoinen harjakaton sijaan.

Pihapiiri on kokenut harvennusta ja aukeaa alkaa olemaan. Yksi suuri kuusi kaatui juurineen maakellarin päälle. Kuitenkin onni onnettomuudessa. Toiseen suuntaan kaatuessa se olisi tullut koira-aitauksen ja talon päälle. Mökin vieressä olevasta täysikasvuisesta kuusirivistä on yhdestä kuusesta lähtenyt puolet naapuritontille. Isoja oksia ja muuta roskaa on pitkin pihaa, pellit ovat lähteneet polttopuupinojen päältä, ja lähtipä mökin savupiipun päälle kiinni ruuvattu painava piipunsuojakin maan tasalle. Lisää tuhoja voi vielä olla edessä, kun myrsky ei vieläkään ota laantuakseen. Sähköt sentään on pysyneet vielä toistaiseksi.

Puutarhastamme ei tahdo enää löytyä tilaa uusille kasveille, ainakaan millekään isommille, mutta siitä huolimatta kasveja tulee edelleen hankittua aina, kun tarpeeksi houkuttelevia tulee vastaan. Sitten onkin aina kova miettiminen, mihin uudet tulokkaat saa taas sovitettua. Puutarhamyymälöiden kaukaa kiertäminen tietysti auttaisi asiaa, mutta melkeinpä väkisin ne vetävät puoleensa...

Huvimajan edustan suihkulähdealue on kesän aikana täydentynyt kahdella puulla. Aikaisemmin keväällä ostettiin makeakirsikka "Meelika", joka istutettiin allasalueen eteen nurmikolle. Kirsikkapuun juurelle istutin uuden jalokärhön Ville de Lyonin. Kasvimaan laidalta siirsin myös muiden perennoiden jalkoihin jääneen tarhapäivänliljan suojaamaan kärhön juurenniskaa. Samaan aikaan kirsikkapuun kanssa ostettiin myös suklaakirsikkapensas. Juhannusviikolla taas ei voitu vastustaa tarjouksessa ollutta helmiorapihlajaa. Kauniskukkainen pikkupuu pääsi kasvamaan altaiden väliin. Siellä sen piikit eivät uhkaa esim. ajoleikkurin renkaita.

Marjova kiinanlaikkuköynnös on ollut hankintalistalla, kun köynnöksille sentään vielä tilaa löytyy. Suomen oloissa parhaiten kestävää itsepölyttyvää "Annikkia" ollaan metsästetty, mutta sitä tuntuu olevan heikosti saatavilla. Vastaan tuli kuitenkin toinen itsepölyttyvä lajike "Dr Szymanowski", joka kokeeksi ostettiin ja istutettiin koira-aitauksen viereen kiipeämään verkkoa pitkin.

Vieressä kasvaa jo ennestään marjomaton koristekiinanlaikkuköynnös, jonka lehdet ovat nimensä mukaisesti kauniin laikukkaat. Tämän köynnöksen toisella puolella on tilaa vielä myös "Annikille", kunhan vain joskus sellainen vielä löydetään...

Köynnökset varjostavat aitausta auringonpaahteelta, jolloin Rymyn on siellä mukavampi oleskella. Vaikka ei tuo siellä paljon aikaansa vietä. Tänäkin kesänä on ollut niin paljon hyttysiä, ettei poikaa viitsi ulkona pitää itikoiden syötävänä. Sisällä se helteellä viihtyykin hyvin ilmastoinnin alla.

Helmiorapihlajan lisäksi tarjouksesta löytyi verivaahtera "Faassens Black". Onneksi hallin puoleiselta tontilta mökin takaa löytyi vielä paikka isoksi kasvavalle puulle.

Kasvimaalla kaikki on hyvässä kasvussa, ja ennen juhannusta sain maan jo perattuakin. Salaatteja, pinaattia, tilliä, persiljaa, yrttejä ja pikkusipuleita saa jo päivittäin syödäkseen. Perunat ovat täydessä kukassa, mutta sato on vielä niin pientä, ettei vielä malta omia perunoita nostaa. Hetken aikaa pitää vielä tyytyä kaupan perunoihin. Uusi vadelmapenkkikin kasvimaan laidalla on kasvamassa. Keväällä tilasin Viherpeukaloilta keltavadelman taimia. Taimet ovat tosi pieniä, mutta toivottavasti ne siitä vielä innostuvat rehevästi kasvamaan, jotta saataisiin keltaistakin vadelmaa punaisten lisäksi.

Kasvihuoneessa alkaa olla ahdasta, kun tomaatit, kurkut, paprikat ja ananaskirsikka alkavat olla täydessä mitassaan. Ensimmäisiä kurkkuja päästään maistelemaan jo lähiaikoina, muissa menee vielä jonkin aikaa. Ensimmäiset avomaankurkut keräsin tänään kasvimaan laidalla olevasta kasvilavasta. Kesäkurpitsaakin saa jo kohta omasta takaa. Neljässä taimessa on kurpitsan alkuja paljon.